Kvantitatiivista perustuslakitiedettä

Professori Ojanen ja apulaisprofessori Lavapuro liittyvät arvovaltaisiin hallitusohjelman kritisoijiin. Tällä kertaa näkökulma on perustuslaillinen. Juttu on aluperin julkaistu perustuslakiblogilla, mutta se sai julkisuutta myös hanakasti yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttuvassa HS:ssä.

Ojanen ja Lavapuro käyttävät hallitusohjelman analyysissään kvantitatiivisiä menetelmiä, mikä on ainakin minulle uutta oikeustieteen saralla. He laskevat, kuinka usein tietyt heille tärkeät käsitteet perustuslaista esiintyvät hallitusohjelmassa, tai kuten he sitä kutsuvat ”Ratkaisujen Suomi”.

Seuraavassa pari esimerkkiä analyysistä: ”Ratkaisujen Suomi” ei ole perusoikeus- ja ihmisoikeusmyönteinen Suomi. Tästä kielii jo yksin se, että sana “talous” erilaisine johdannaisineen esiintyy hallitusohjelmassa 98 kertaa ja ”turvallisuus” 41. Ihmisoikeuksille taas kertyy viisi viittausta. Erityisesti taloudellisessa kriisissä keskeiselle ”yhdenvertaisuudelle” kertyy kaksi mainintaa, joista toisessa on kyse viittauksesta paikalliseen sopimiseen tarkoituksella varmistaa työnantajien yhdenvertainen kohtelu, missä taas viitataan kintaalla perustuslain 18 §:stä ilmenevälle vaatimukselle, jonka mukaan ketään ”ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä”. Sanaa ”oikeudenmukaisuus” saa vieläkin enemmän hakea.

Oikeustieteen perusopintoihin eivät kvantitatiiviset menetelmät kuulu. Niinpä onkin ymmärrettävää, että oikeustieteilijöiden analyysi jättää aavistuksen toivomisen varaa; vertailua perustuslakiin ei ole tehty. Adobe-readerin etsintätoiminto löytää perustuslaista 43 kohtaa, jossa esiintyy sana ’talous’ ja 6 kohtaa, jossa esiintyy merkkijono ’ihmisoik’. Perustuslaissa ihmisoikeuksien ja talouden suhde on noin yhden suhde seitsemään. Hallitusohjelmassa sen sijaan vastaava suhde on noin yhden suhde kahteenkymmeneen.

Turvallisuus esiintyy perustuslaissa 5 kertaa, mikä tarkoittaa, että perustuslaissa ihmisoikeuksien ja turvallisuuden suhde on yli ykkösen. Turvallisuuden ja talouden välinen suhde hallitusohjelmassa on noin yhden suhde kahteen ja puoleen, kun se perustuslaissa on noin yhden suhde kahdeksaan. Merkkijonoille ’yhdenvert’ ja ’oikeudenmukai’ etsintätoiminto löytää kaksi osumaa. Samat määrät kuin hallitusohjelmassa.

Aika tylsäksi alkaa kvantitatiivinen perustuslakitiede mennä, jos aikoo selvittää vielä muidenkin käsitteiden frekvenssejä. Edelliseen analyysiin perustuen uskallan kuitenkin ehdottaa, että hallitusohjelmassa jonkin verran korostuu turvallisuus ja talous ihmisoikeuksien kustannuksella. Tämäkin vain, jos ajatellaan että käsitteiden suhteellisten frekvenssien pitäisi hallitusohjelmassa olla sama kuin perustuslaissa.

Onneksi oikeustieteilijät eivät perusta kirjoitustaan pelkästään kvantitatiiviseen analyysiin. He siteeraavat myös ihmisoikeuksia koskevaa tutkimusta ja ponnistavat siltä pohjalta. Yhdeksi perusteeksi huolestuneelle kirjoitukselleen kaksikko laittaa linkin arvovaltaisen FRA:n (Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea) keskustelunaloitteeseen. Heti ensimmäisellä sivulla tutkimuksen kirjoittajat mainitsevat: This working paper was prepared under a service contract with the FRA. The views expressed herein are those of the authors and do not represent any official view of the FRA.

Toivottavasti Lavanpuron ja Ojasen kirjoitus kaikesta huolimatta poikii heille edes muutaman lausuntokeikan.