Suomi on tulehduksen tilassa

Suomen tilannetta tällä hetkellä voisi verrata pahaan tulehdukseen. Tulehduksen vertauskuva on hyvä siksi, koska sen kliiniset oireet (…kliinisinä oireina punoitus, turvotus, kuumoitus ja kipu.) kuvastavat sitä, miten tällä hetkellä valistunut kansalainen reagoi sanoihin elvytys ja rakenteellisten ongelmien korjaaminen.

Vaalien alla on ollut yllätyksetöntä se, kuinka vähän poliitikot ovat kiinnittäneet huomiota rakenteellisten ongelmien korjaamiseen kuten kunta- ja sote-uudistuksiin. Ehkä järki on voittanut vaalien alla, koska rakenteellisten muutosten airueet ovat hiljentyneet ainakin toviksi. Edellä mainittujen uudistusten rakenteellisten ongelmien ratkaisuehdotukset ovat enemmänkin repineet avohaavoja, kuin saaneet korjatuksi yhtäkään tulehdusta aiheuttanutta ongelmaa. Tilanne on sama kuin Veikko Huovisen Lentsun loppuhuipennuksessa, missä sitkeälle räkätaudille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia diktaattorien asekauppojen yhteydessä. On toinen toistaan isompaa nokkaa, mihin asettua.

Ensinnäkin olisi muistettava, että yhteiskunta ei ole kuin kello, mitä voisi kellosepän tarkkuudella virittää tunkemalla uusia rattaita sen kuluneen koneiston tilalle. Tiedostamisen ajan kelloseppä Kekkonen on kuollut ja kellon suurten rattaiden; maan, metsän ja metallin raksutus on aikansa elänyt. Yhteiskuntamme kuitenkin vielä rypistelee laskukoneidensa ääressä ja yrittää tuskaisesti säätää olematonta kelloansa. Jos yhteiskuntaa ja sen toimintaa olisi mahdollista yksin jonkin koulukunnan toimesta käsittää, se olisi jo tapahtunut. Silloin kaikki korjausliikkeet olisivat johtaneet tilanteeseen, missä Suomella ei olisi enää ongelmia ja kello toimisi.

Jos tulehdukseen johtaneet syyt olisivat taloudellisia, ne olisi olleet korjattavissa rahalla. Jos taas tulehdukseen johtaneet syyt olisivat olleet korjattavissa ihmisten käyttäytymistä säädöstämällä, eli säätämällä lakeja ja käskemällä tulehdusta menemään pois, kuten esimerkiksi kieltämällä viski-sanan käytön ja kaljan mainostamisen rekoissa, niin tulehdus olisi jo parantumassa. Kumpikaan edellä mainituista päättäjien käytössä olevista keinoista ei kuitenkaan ole tuottanut haluttua tulosta. Ei tarvitse olla terävin kynä penaalissa ymmärtääkseen, että päättäjien mielleyhtymistä on syntynyt toimeliaisuutta joutavuuksien tekemisessä. Jangtsejoen patoa tehdessä olisi kannattanut säätää laki lapion kiellosta, niin lusikan käytöllä olisi ollut kovin työllistävä vaikutus.

Vaikka tulehduksen keskeisimmistä oireista näyttäisi olevan varallisuuden puute tai sen katoaminen tästä maasta, niin sitä se ei ainakaan vielä ole. Tulehduksen ongelma ei ole yksin raha, koska varallisuutta on tässä maassa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. (Nämä ovat vaarallisia sanoja, koska syvien lamojen edellä tilanne näyttäisi olevan aina sama.) Uskokaa tai älkää, niin lainassakin oleva raha on rahaa siinä missä muukin raha. Korot ovat myös ennätysmäisen alhaalla, joten tulehduksen syitä on etsittävä muualta, mutta pian ennen kuin omaisuuden arvo alkaa rapautua.

Väitän, että keskeisin syy siihen, miksi Suomineito ei pääse eroon sitä vaivaavasta tulehduksesta johtuu juuri siitä syystä, että sen juuri ja juuri parantumaisillaan oleviin avohaavoihin sörkitään ymmärtämättömyyttä elvytysrahatukoilla ja taloudellista toimeliaisuutta estävillä pienillä (usein hyvän tahtoisilla) säädöksillä, joita päätäntävalta jaksaa suoltaa kuin piikkejä kipeään lihaan. Lamankin aikana syntyy lakeja ja asetuksia EVA:n pamfletin mukaan 1600 kappaletta vuodessa. Tulehdustilasta huolimatta lakeja ja asetuksia valuu ihmisten niin työtään tekevien virkamiesten kuin yritystenkin niskaan kuin sudelta paskaa.

Tulehdustila on aiheuttanut tässä maassa tilanteen, missä ihmisten (taloudellinen) toimeliaisuus on jämähtänyt paikoilleen ja julkiset virastot ovat rakentaneet betoniset siilot ympärilleen turvatakseen asemansa valtion taivaallisen kassan kyljessä. Ei ole mitään järkeä jakaa osaamista ja kokemuksia, jos veronmaksaja karkaa paremman palvelun ääreen, oli se sitten Portugalissa tai Perniöllä. Yksityisillä kansalaisilla on rahaa, mutta katto vuotaa. Suurempi vaiva ja kustannus on hankkia lupa korjaamiselle, kuin teipata se jeesusteipillä umpeen. Näin alkaa omaisuuskin kadota, sillä entropia on julma eikä se odota taloudellisesti suotuisia aikoja. Aika kuluu kelloa korjatessa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä teen sen minkä kykenen: syön, juon, nukun, turvaan lasteni kasvun ja teen töitä. Eduskuntaan halajaville päättäjille lähetän viestiksi, että teidän ei yksinkertaisesti tarvitse tehdä yhtään mitään. Purjehduksessakin on sääntö: Jos et tiedä, mitä pitää tehdä, niin löysää köysiä. Lopettakaa sellaisen korjaaminen, mitä ei voi rahalla tai asetuksilla korjata. Yhteiskunta ei ole kello ja sinä et ole kellonkorjaaja Kekkonen.

Suurin osa tulehduksistakin parantuu itsestään. Pitää ymmärtää riittävän aikaisessa vaiheessa lopettaa tulehtuneiden rakenteiden jatkuvan rasittaminen, antakaa yhteiskunnan parantua vielä, kun sillä on rakenne, joka voi tulehduksen kestää. Toimeliaat ihmiset ovat parempia kuin antibiootit, ne muodostavat keksinnöillään vasta-aineita tulehduksen taltuttamiseksi. Älkää asettako lisää taakka toimeliaiden ihmisten päälle, jos jotain on pakko tehdä, niin keventäkää heidän taakkaansa. Poukkoileva politiikka ja turhan innovatiiviset byrokraatit saavat aikaan muutoksen aaltoja kerta toisensa perään joihin sopeutuminen aiheuttaa niitä ”turhia rakenteellisia kustannuksia”. Ei se ole oikein, että sairaanhoitajan tulee raportoida työstään kuin poliisi. Turhia kustannuksia ei tule siitä, että pidämme huolen toisistamme. Antakaa yrityksille ja palveluammateissa toimiville aikaa oppia ja sopeutua uusiin tilanteisiin, heillä on viisautta työstä, sellaista viisautta mitä yhdellekään ministerille ei ole suotu. Vähentäkää pakkoa ja sakkoa. Jos jotain on kevyempi tehdä yksityisissä yrityksissä, niin antakaa niille mahdollisuus, se ei ole keneltäkään pois.