Suomen tilannetta tällä hetkellä voisi verrata pahaan tulehdukseen. Tulehduksen vertauskuva on hyvä siksi, koska sen kliiniset oireet (…kliinisinä oireina punoitus, turvotus, kuumoitus ja kipu.) kuvastavat sitä, miten tällä hetkellä valistunut kansalainen reagoi sanoihin elvytys ja rakenteellisten ongelmien korjaaminen.
Vaalien alla on ollut yllätyksetöntä se, kuinka vähän poliitikot ovat kiinnittäneet huomiota rakenteellisten ongelmien korjaamiseen kuten kunta- ja sote-uudistuksiin. Ehkä järki on voittanut vaalien alla, koska rakenteellisten muutosten airueet ovat hiljentyneet ainakin toviksi. Edellä mainittujen uudistusten rakenteellisten ongelmien ratkaisuehdotukset ovat enemmänkin repineet avohaavoja, kuin saaneet korjatuksi yhtäkään tulehdusta aiheuttanutta ongelmaa. Tilanne on sama kuin Veikko Huovisen Lentsun loppuhuipennuksessa, missä sitkeälle räkätaudille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia diktaattorien asekauppojen yhteydessä. On toinen toistaan isompaa nokkaa, mihin asettua.
Ensinnäkin olisi muistettava, että yhteiskunta ei ole kuin kello, mitä voisi kellosepän tarkkuudella virittää tunkemalla uusia rattaita sen kuluneen koneiston tilalle. Tiedostamisen ajan kelloseppä Kekkonen on kuollut ja kellon suurten rattaiden; maan, metsän ja metallin raksutus on aikansa elänyt. Yhteiskuntamme kuitenkin vielä rypistelee laskukoneidensa ääressä ja yrittää tuskaisesti säätää olematonta kelloansa. Jos yhteiskuntaa ja sen toimintaa olisi mahdollista yksin jonkin koulukunnan toimesta käsittää, se olisi jo tapahtunut. Silloin kaikki korjausliikkeet olisivat johtaneet tilanteeseen, missä Suomella ei olisi enää ongelmia ja kello toimisi.
Jos tulehdukseen johtaneet syyt olisivat taloudellisia, ne olisi olleet korjattavissa rahalla. Jos taas tulehdukseen johtaneet syyt olisivat olleet korjattavissa ihmisten käyttäytymistä säädöstämällä, eli säätämällä lakeja ja käskemällä tulehdusta menemään pois, kuten esimerkiksi kieltämällä viski-sanan käytön ja kaljan mainostamisen rekoissa, niin tulehdus olisi jo parantumassa. Kumpikaan edellä mainituista päättäjien käytössä olevista keinoista ei kuitenkaan ole tuottanut haluttua tulosta. Ei tarvitse olla terävin kynä penaalissa ymmärtääkseen, että päättäjien mielleyhtymistä on syntynyt toimeliaisuutta joutavuuksien tekemisessä. Jangtsejoen patoa tehdessä olisi kannattanut säätää laki lapion kiellosta, niin lusikan käytöllä olisi ollut kovin työllistävä vaikutus.
Vaikka tulehduksen keskeisimmistä oireista näyttäisi olevan varallisuuden puute tai sen katoaminen tästä maasta, niin sitä se ei ainakaan vielä ole. Tulehduksen ongelma ei ole yksin raha, koska varallisuutta on tässä maassa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. (Nämä ovat vaarallisia sanoja, koska syvien lamojen edellä tilanne näyttäisi olevan aina sama.) Uskokaa tai älkää, niin lainassakin oleva raha on rahaa siinä missä muukin raha. Korot ovat myös ennätysmäisen alhaalla, joten tulehduksen syitä on etsittävä muualta, mutta pian ennen kuin omaisuuden arvo alkaa rapautua.
Väitän, että keskeisin syy siihen, miksi Suomineito ei pääse eroon sitä vaivaavasta tulehduksesta johtuu juuri siitä syystä, että sen juuri ja juuri parantumaisillaan oleviin avohaavoihin sörkitään ymmärtämättömyyttä elvytysrahatukoilla ja taloudellista toimeliaisuutta estävillä pienillä (usein hyvän tahtoisilla) säädöksillä, joita päätäntävalta jaksaa suoltaa kuin piikkejä kipeään lihaan. Lamankin aikana syntyy lakeja ja asetuksia EVA:n pamfletin mukaan 1600 kappaletta vuodessa. Tulehdustilasta huolimatta lakeja ja asetuksia valuu ihmisten niin työtään tekevien virkamiesten kuin yritystenkin niskaan kuin sudelta paskaa.
Tulehdustila on aiheuttanut tässä maassa tilanteen, missä ihmisten (taloudellinen) toimeliaisuus on jämähtänyt paikoilleen ja julkiset virastot ovat rakentaneet betoniset siilot ympärilleen turvatakseen asemansa valtion taivaallisen kassan kyljessä. Ei ole mitään järkeä jakaa osaamista ja kokemuksia, jos veronmaksaja karkaa paremman palvelun ääreen, oli se sitten Portugalissa tai Perniöllä. Yksityisillä kansalaisilla on rahaa, mutta katto vuotaa. Suurempi vaiva ja kustannus on hankkia lupa korjaamiselle, kuin teipata se jeesusteipillä umpeen. Näin alkaa omaisuuskin kadota, sillä entropia on julma eikä se odota taloudellisesti suotuisia aikoja. Aika kuluu kelloa korjatessa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä teen sen minkä kykenen: syön, juon, nukun, turvaan lasteni kasvun ja teen töitä. Eduskuntaan halajaville päättäjille lähetän viestiksi, että teidän ei yksinkertaisesti tarvitse tehdä yhtään mitään. Purjehduksessakin on sääntö: Jos et tiedä, mitä pitää tehdä, niin löysää köysiä. Lopettakaa sellaisen korjaaminen, mitä ei voi rahalla tai asetuksilla korjata. Yhteiskunta ei ole kello ja sinä et ole kellonkorjaaja Kekkonen.
Suurin osa tulehduksistakin parantuu itsestään. Pitää ymmärtää riittävän aikaisessa vaiheessa lopettaa tulehtuneiden rakenteiden jatkuvan rasittaminen, antakaa yhteiskunnan parantua vielä, kun sillä on rakenne, joka voi tulehduksen kestää. Toimeliaat ihmiset ovat parempia kuin antibiootit, ne muodostavat keksinnöillään vasta-aineita tulehduksen taltuttamiseksi. Älkää asettako lisää taakka toimeliaiden ihmisten päälle, jos jotain on pakko tehdä, niin keventäkää heidän taakkaansa. Poukkoileva politiikka ja turhan innovatiiviset byrokraatit saavat aikaan muutoksen aaltoja kerta toisensa perään joihin sopeutuminen aiheuttaa niitä ”turhia rakenteellisia kustannuksia”. Ei se ole oikein, että sairaanhoitajan tulee raportoida työstään kuin poliisi. Turhia kustannuksia ei tule siitä, että pidämme huolen toisistamme. Antakaa yrityksille ja palveluammateissa toimiville aikaa oppia ja sopeutua uusiin tilanteisiin, heillä on viisautta työstä, sellaista viisautta mitä yhdellekään ministerille ei ole suotu. Vähentäkää pakkoa ja sakkoa. Jos jotain on kevyempi tehdä yksityisissä yrityksissä, niin antakaa niille mahdollisuus, se ei ole keneltäkään pois.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Jani Rajaniemi
Jani Rajaniemi, hallintotieteiden tohtori väitteli organisaatiorakenteista johtuvista innovatiivisuuden esteistä vuonna 2010. Hän työskentelee tällä hetkellä Tampereen yliopistossa Hallintotieteen yliopisto-opettajana. Yliopistotyön ohessa Rajaniemi toimii yrittäjänä ja freelancer-luennoitsijana.
13 kommenttia artikkeliin Suomi on tulehduksen tilassa
Joo o.
Rajaniemen analyysi on oikea! Sääntely ja liika byrokratia kuristaa kansaa ja yrityksiä, estää toimeliaisuutta ja innovatiivisuutta. Myös virkamiehet uupuvat sääntelyvyöryn alle, josta suurin osa tulee EUn kautta. SOTE ei ole edennyt, on vain pyöritelty organisaatiomalleja ja tuloksena on kaikkien aikojen himmelien himmeli. Viisi suurta sotealuetta, kuntayhtymiä. Ja lisäksi toteuttamisvastuu max 19 kuntayhtymää. Eihän tästä mitään tule. Mitä sotealue todella tekee, valtuusto täynnä poliitikkoja joiden vaikeata nähdä todellisuutta. Kuntayhtymät olleet aina tehottomia. Vastuu jää näissä kuvioissa todella hämäräksi. Luultavasti sotekulut vain kasvaa aiempaa enemmän.
Tuottavuuden parantumista on turha toivoa. Tri Rajaniemen, varsinkin kun väitellyt organisaatioista, tulisi kontribuoida sote keskusteluun.
Tri Koskenkylä on oikeassa kuten tavallista. Penaalin terävimmät kynät osallistukoot alallaan keskusteluun. Tulehdukset jättäisin kuitenkin lääketieteilijöille.
”Jo 12 lasta on viimeisen kahden vuoden aikana kuristunut sotkeutuessaan sälekaihtimien naruihin.”
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288513446644.html
Tämä on eräs syy miksi säännöksiä tehdään. Mikäli yksi säännös lisää kuristaa kansaa enemmän kuin lapsen kuristuminen sälekaihtimeen, niin meillä on arvonäkemyksissä eroja.
Valtio voisi perustaa organisaation, jossa aloittaville yrityksille kerrotaan alaa koskevasta sääntelystä, jos ei tällaista jo ole, ettei sitten tule yllätyksenä. Ei pääsisi innovatiivisuus ja toimeliaisuus kärsimään sen takia, ettei ymmärrä oman alansa sääntelyä.
En tosin tiedä montaakaan, joka olisi sen takia luopunut ideastaan, että on niin paljon sääntelyä. Yleensä ongelma on se, että idea on varsin syvältä ja sitä itseään.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
”Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.”
Jos jengi osaisi toimia ilman lakeja, niin varmasti toimisivat, näin nyt ei valitettavasti ole.
Tästä puuttuu jälleen kerran kaikki konkretia. Anna esimerkki turhista säännöksistä ja miten ne saadaan poistettua, suurin osahan tulee EU-tasolta ja tähän osavaltiona emme voi sanoa mitään. Voimme vain sisältää nämä lait omaan lakiimme tai muuten tulee sakkoa.
Miten elvytysraha liittyy turhiin säännöksiin?
”Suomen julkishallinto on Euroopan unionin tehokkain, selviää EU:n raportista. Selvityksessä on otettu huomioon koko julkishallinnon laatu, sen puolueettomuus ja palvelut.”
http://www.talouselama.fi/uutiset/kuka+sanoo+etta+suomalainen+hallinto+olisi+tehotonta+euroopan+ykkonen/a2265602
Siinä räjähti se betonisiilo, KABOOM.
Konkretiaa tosiaan kaivattaisiin. Esimerkiksi hallintohimmeleihin näin:
1. Pääkaupungiksi miljoonakaupunki kuten muuallakin: Helsinki + Espoo + Vantaa (yms.)
2. Kasvukeskuksiksi neljännesmiljoonakaupungit: Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu (niissä kun on korkeakoulu).
3. Satakunta muuta kuntaa: noin 50 000 asukasta kussakin.
Väestölukukin lähestulkoon täsmää: 1M + 1M + 5M.
Palvelut varmasti kaikkoavat korpimailta sen siliän tien, kun liitytään suurempaan kuntaan ja vaikutusvalta oman alueeansa asioihin pienenee, jos ei satu saamaan valtavaa määrää oman alueen valtuutettuja läpi, joka on hieman epätodennäköistä.
Tuo tosin varmasti toisi pitkällä tähtäimellä tehostamisetuja, kun päällekkäisyyksiä hallinnossa saataisiin poistettua.
Salossa tuo 50 000 asukkaan ”Satakunta” on jo suoritettu.
Tuo ideasi on mielestäni myös hallituksen idea ollut, mutta jäänyt ”hieaman” vaiheeseen.
Suunnitelmastasi tosin puuttuu laskelma siitä, että paljonko säästetään. Onko sinulla esittää jotain laskelmaa säästöjen suurudesta ja niiden muodostumisesta?
Tarkoitus oli vain esittää lyhyt ja konkreettinen ehdotus keskustelun pohjaksi.
Tarkemman analyysin voi aloittaa vaikkapa olemassa olevien kuntien koosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4kiluvun_mukaan
– Pääkaupunkiseutu ja kasvukeskukset kuuluvat kymmenen kärkeen.
– Kunnat sijoilla 10. – 100.: vajaa 100 tuhatta asukasta.
– Kunnat sijoilla 101. – 320.: vajaa 10 tuhatta (hännänhuippuna Sottunga: 101 as.).
Valtion menoista suurin erä taitaa olla avustukset kunnille. Missä menee raja?
”Valtion menoista suurin erä taitaa olla avustukset kunnille. Missä menee raja?”
Kuntien vastuulla on mm. toteutta sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, joten avustusten rajaa valtion ja kuntien välillä on varsin vaikea hakea, koska kuntien velathan lasketaan mukaan valtion velkaa, sillä ne ovat käytännössä sama asia. Tietysti viime aikoina agendana on ollut siirtää vastuita kunnille ja näin saada ne velan avulla usutettua toistensa kylkeen kiinni ja yhdistymään.
Hallinto tuskin syö hirveää määrää noista kuntien asvustuksista ja suurin osa tehtävistä on lain määräämiä ja pakko hoitaa, joten kunnilla on varsin vähän liikkumavaraa. Tietysti se voi päättää, että miten ne asiat hoidetaan useimmiten.
Tuskin sentään sairaanhoitajien määrä vähenee, kun kuntia yhdistetään, jos ei mammat ja papat sitten päätä delata shokista uutisen saatuaan.
Olisi mukava tietää, että paljonko niitä päälleksyyksiä karsimalla oikeasti säästetään, sillä epäilen, että summa ei mitenkää aivan hirvittävä ole. Kyse on enemmänkin ideologiasta. Salossakin vielä 5 kaupungijohtajan palkalla olevaa sankaria duunissa. Ei heitä enää tietenkään kaikkia kaupunginjohtajiksi kutsuta, vaan on jos jonkinmoista titteliä.
”Koulumatematiikalla yhdessä ranskalaiskunnassa on asukkaita keskimäärin noin 1 700. Se on aika paljon vähemmän kuin 200 000. Yhdessä vähäväkisessä kunnassa kuulemma kaikki asukkaat ovat kunnanvaltuustossa.”
http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97089-ranskassa-37-000-kuntaa-soittaako-oecd-niille-poskea
Kunnilla on lakisääteiset velvollisuutensa vastuullaan. Mutta niiden hoitamiseen ne saavat (kunnallisverojen) ohella valtiolta avustuksia. Ranuan tuloista 70% tulee valtiolta.
http://www.yle.fi/tvuutiset/uutiset/upics/liitetiedostot/kuntien_verorahoitus_2011.htm
Vaihtelu on suurta kunnittain.
Suuri on se veron määräkin, jonka valtio kuntalaisilta kerää.
Eli summa summarum, kaikki hyvin, nykyinen linja on oikea, mitään ei pidä muuttaa, paitsi sääntelyä lisätä roimasti
Fiksua asiaa. Mutta valitettavasti mätäpaise tulee vain paisumaan. Nämä paiseet mitkä meidän nykyyhteiskunttaa vaivaavat. Eivät tule paranemaan itsestään tai millää salvalla.
Ainoa tie on järjestää koko pakaa täysin uudestaan.
SIihen on jopa keino: UAD-malli.