Se 80%

Vaalit lähestyvät. Hitaampikin ajattelija ymmärtää, että jaettavaa ei ole. Täkyjä on löydettävä muulta. Sellaisiksi sopivat veroparatiisit ja harmaan talous, joissa voi kertoa olevan triljoonia euroja piilossa. Jos aarrefantasiat eivät riitä, voi yrittää lietsoa riitasointuja eri ihmisryhmien välillä. Sellaisiksi kelpaavat eri luokat (työväenluokka ja pääomapiirit), sukupolvet, etniset ja kieliryhmät ja jopa sukupuolet.

Sukupuolten välisten konfliktien lietsominen tuntuu kaikkien halpahintaisimmalta. Suomi elää keskellä taloushistoriansa pahinta lamaa. Mutta sen voittamisen sijaan yritetään löytää ongelmia sieltä, missä niitä on kaikkien vähiten.

Kaikki palautuu tietenkin keskusteluun naisten eurosta, siitä 80 sentistä. Alun alkaen lähtökohtana oli alkeellinen tilastollinen ahaa-ilmiö siitä, että ansiotasossa on eroja väestöryhmien välillä. Naisten vuosiansiot ovat keskimäärin pienemmät kuin miesten. Vuosiansiot ovat helposti laskettava tilastotieto, paljon vaikeampaa on selvittää, ovatko naisten kulutusmenot, elinikäiset tulot tai varallisuus suurempia vai pienempiä kuin miehillä. Ongelma on kuitenkin siinä, että ansiot eivät ole sama kuin palkka, vaikka kiihkeimmät 80-luvun toistajat eivät paljon piittaa tulojen ja palkkojen välisestä erosta.

Työtuntien laskemiseen näyttää sisältyvän kaikenlaisia ongelmia (ajatellaan vaikka lukuisia aloja, joissa ei ole mitään tuntikirjanpitoa tai -kontrollia). Siksi tuntuu aika toivottomalta saada selville, mitä tarkasti ottaen on nimenomaan palkkojen keskimääräinen suhde. Laskeminenkaan ei ole aivan helppoa, ainakin jos yrittää tehdä ekonometrian jollain säädyllisellä tasolla. Aihe vaan ei näytä olevan kaikkein lahjakkaimpien tiedemiesten ykkösvalinta tutkimuskohteeksi.

Mutta miksi ylipäätään meidän pitäisi olla kiinnostunut keskimääräisten palkkojen eroista eri sukupuolten välillä. Niin kauan kuin tätä 80 sentin keskustelua on käyty (ainakin 10 vuotta), yhtään konkreettista esimerkkiä siitä, että samasta työstä olisi maksettu erilaista palkkaa naisille ja miehille, ei ole tullut julkisuuteen. Luulisi, että yksikin löydös saisi valtavasti julkisuutta.

Talousteorian näkökulmasta palkkadiskriminaatio kertoo siitä, että markkinat eivät toimi. Jos ne toimisivat hyvin, diskriminoivat yritykset ajautuisivat pois markkinoilta (tämä on taloustieteen nobelistin Gary Beckerin jo 50 vuotta sitten esittämä tulos). Jos tarjolla on sekä ”huonopalkkaisia” että ”kallispalkkaisia” työntekijöitä, kannattaa tietenkin käyttää ensin mainittuja tai sitten perustaa yritys, joka toimii tällä periaatteella. En vaan ole kuullut yhdestäkään tällaisesta yrityksestä enkä edes aikomuksesta perustaa tällainen, 20 prosenttia pienemmillä palkkakustannuksilla toimivaa.

Toki joka päivä näemme, että eri työtehtävissä on erilainen sukupuolijakauma. Lähes kaikki rekkakuskit, kaivosmiehet (tai sanotaan heitä sitten kaivoshenkilöiksi) ja jätteenkuljettajat näyttävät olevan miehiä. Mikä siinä on ongelma? Miksi valtiovallan pitäisi puuttua tällaiseen asiaan? Sitä paitsi olen aivan varma, että paljon suurempia eroja löytyy kuin se kuuluisa 80 %. Jos ajatellaan vaikka etnisiä ryhmiä, voi hyvinkin olla, että esimerkiksi Somaliasta Suomeen muuttaneen euro on vain 50 senttiä. Nuorten työntekijöiden euro voi sekin olla samaa luokkaa. Mutta entä sitten, missä on ongelma?

Ei kukaan palkkaa töihin keskimääräistä miestä eikä naista. Keskimääräistä miestä tai naista ei edes ole olemassa muutoin kuin tilastoissa. Palkat eri työtehtävissä määräytyvät markkinoilla; asia joka tietenkin närästää kaikkia markkinatalouden vastustajia. Heitä ei yhtään häiritse, että heidän ihannemaassaan palkkaus perustui lähes yksinomaan urakkahinnoitteluun, ja ansiotasoerot olivat aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Naisten rupla Neuvostoliitossa (ja monessa Itä-Euroopan maassa) oli alle 70 kopeikkaa. Eli se siitä tasa-arvosta.

Mutta missä kohtaa markkinat toimivat väärin? Allokoivatko ne työvoimaa väärin? Kai se pitäisi ensin tietää, ennen kuin vaaditaan yhteiskunnan väliintuloa. Ei kai julkisen vallan tehtävä ole korvata markkinoita, vaan toimia markkinoilla mahdollisesti olevien vääristymien kuten monopolien, kartellien ja korruption poistamiseksi. Minkä korruption? Voisi aloittaa vaikka jäsenkirjan avulla palkkahaitarin huipulle päässeiden palauttamisella otosjoukkoon.