Kaksipäisen kotkan varjosta

Edward Snowden paljasti USA:n vakoilun laajuuden ja menetti omat vapautensa USA:n kansalaisena. Hän siirtyi Venäjän karhun syliin, entisajan tsaarien kotkan varjoihin. Venäjää ei ole pidetty historian saatossa vapauden saarekkeena. Suomen kohdalla virta kulki toiseen suuntaan, mutta se ei tapahtunut lentokoneloikkarin nopeudella, yhtäkkiä ja yllätyksenä, joulukuun kuudentena vuonna 1917. Suomen itsenäisyys Venäjästä saavutettiin noin viidenkymmenen vuoden aikana pienin, mutta määrätietoisin askelin.

Suomen tie Venäjän varjosta – idealismi, oma raha ja pienet askeleet

Miten vallankumouksellinen muutos, itsenäisyys, neuvotellaan? Haastattelin Nobelin rauhanpalkinnon voittanutta Martti Ahtisaarta Neuvotteluvalta-kirjan periaatteellisuus-lukuun. Hänen neuvottelutyylinsä on omintakeinen, jopa idealistinen. Idealisti hahmottaa toivotun idean, vision, tulevaisuudesta ja lähtee toteuttamaan sitä. Ahtisaaren mukaan idealismia ei saa peitellä. Hänenkin rauhanprosesseissaan Kosovon ja Acehin itsemääräämisoikeus oli avoin tavoite. Avoin idealismi herättää vastavoimia. Mikäli idea on puhdas, vastavoimasta tulee usein likainen. Henkilökohtaiset loukkaukset satelivat myös Ahtisaaren niskaan. Hänen norjalaisen isoisänsä toiminta natsimiehityksen alla kyseenalaistettiin täysin perusteetta. ”Vesi hanhen selässä” oli Ahtisaaren kuittaus henkilökohtaisuuksille, Namibiassa rauhantehtävissä ollessaan hän oli myös ollut fyysisen uhan alla.

Suomen tie vapauteen oli jatkuvasti uhan alla ja avoimuuden sijasta käytettiin tšuhnan oveluutta. Jälkikäteen katsoen suurin askel saavutettiin kun oma raha, markka, saatiin vetoamalla tsaariin että Venäjän rupla on liian suuri valuutta pieneen maahan. Pienestä vaihtorahasta oli puutetta. Vuonna 1865 ruplan setelit vedettiin Suomesta. Miten venäläiset saatiin suostumaan tähän? J.V. Snellman oli tuolloin finanssipäällikkö ja hän keksi Kolumbuksen munan, nerokkaan tavan nähdä tilanne uudessa valossa. Suomen markka luotiin ¼ hopearuplana: se oli osa ruplajärjestelmää. Rahaan painettiin venäläinen kaksoiskotka. Lopullisesti raha itsenäistyi vuonna 1877, jolloin markka erotettiin ruplasta ja liitettiin kultakantaan. Nyt vedottiin siihen, että Suomella jo oli oma rahayksikkö. ”Suostumukseni saatiin silmänkääntötempulla”, valitti tsaari Aleksanteri II myöhemmin. Oma raha oli tärkeä valtiollisen itsenäisyyden edellytys.

Samaa taktiikkaa käytettiin myös Krimin sodan jälkeen, kun valtiopäivät haluttiin saada koolle. Ensin päätettiin perustaa ”valmisteleva valiokunta”. Se johti myöhemmin valtiopäivien koollekutsumiseen. 1870-luvulla Venäjälle tuli uusi asevelvollisuuslaki. Silloin uudistettiin myös Suomen asevelvollisuus. Kiistakapulaksi neuvotteluissa tuli kohta, jossa määriteltiin ylipäällikön eli kenraalikuvernöörin rooli. Suomalaiset muotoilivat asiakirjatekstin näin: ”Kenraalikuvernööri on suomalaisen sotaväen päällikkö ja sen lisäksi Suomen sotilaspiirin komentaja.” Näin korostettiin sitä, että ensisijainen tehtävä on johtaa suomalaista sotaväkeä – venäläinen sotilaspiiri mainitaan vain lisäkkeenä. Tsaari korjasi tämän muotoilun kolme kertaa omalla kädellään. Hänen muotoilunsa kuului: ”Kenraalikuvernööri, joka on Suomen sotilaspiirin komentaja, on myös suomalaisen sotaväen päällikkö.” Mutta lopulta tsaari väsyi, ja suomalaisten muotoilu jäi voimaan. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin sotaministeri Kurpatkin valitteli: ”Teidän armfeltinne pettivät meidän tsaarimme.”

Taloudellisen, edustuksellisen ja sotilaallisen riippumattomuuden jälkeen Suomi hyödynsi opportunistisesti Venäjän sisäpoliittista kaaosta vuonna 1917 julistautuen itsenäiseksi.