Henri Heikkinen

Henri Heikkinen on 28-vuotias Helsingin kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana. Heikkinen tunnetaan myös kokoomuslaisena poliitikkona ja kansainvälisenä seikkailijana, jonka tempaukset ovat vieneet hänet milloin otsikoihin edustusvaimon hakuilmoituksen johdosta, milloin hetken mielijohteesta annetun vaalilupauksen takia tutustumismatkalle Fukushiman onnettomuusalueelle. Heikkinen on myös esikoiskirjailija, jonka yhdessä Antti Vesalan kanssa kirjoittama teos ”Elämää hyvinvointivaltiossa” käsittelee monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä liberalismin näkökulmasta.

Mikä on Suomen suurin haaste?

– Suomen suurin haaste on poliitikkojen kyvyttömyys tunnustaa, että paisuvan julkisen sektorin, kaikkialle ulottuvan sääntelyn, korporatismin, passivoivan tulonsiirtojärjestelmän ja raskaan verorasituksen kanssa ei enää kauan pysytä pinnalla. Liian paljon saavutettuja etuja on pelissä, että nykyiset vallanpitäjät hevillä päästäisivät irti.

Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?

– Suomen suurin mahdollisuus on riittävän monen riittävän fiksun ja toimeliaan ihmisen herääminen hyvinvointivaltion ruusunpunaisesta unesta. Vastaus tämän päivän ja tulevaisuuden taloudellisiin haasteisiin ei löydy sieltä, missä pelkurimaiset poliitikot kinastelevat keskenään yhä niukkenevista resursseista ja niiden uudelleenjaosta. Ihmisten pitää havahtua ymmärtämään, että heidän itsensä on kannettava ensisijainen vastuu itsensä ja läheistensä hyvinvoinnista. Mitä vähemmän valtio häiritsee ihmisten ja yritysten vapaata kanssakäymistä, sen paremmin kaikilla lopulta menee. Holhous pitää keskittää sinne, missä sitä oikeasti tarvitaan. Vastuuseen kykenevät ihmiset sen sijaan on jätettävä rauhaan.

Minkä asian muuttaisit heti?

– Henkilökohtaisesti nauttisin eniten alkoholilainsäädännön romuttamisesta, mutta taloudellisesti merkittävimmistä asioista yksityistäisin ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Sille ei ole mitään kestäviä perusteita, että veroja maksavat ihmiset ja yritykset kustantavat hyvätuloisille ihmisille 500 päivää leppoisaa köllöttelyä aivan mitättömällä omavastuulla.