Plussummapeli

Kannamme huolta kilpailukyvystämme – aiheesta. Olemme kaikilla mittareilla menettäneet viime vuosina yllättävän nopeasti merkittävän osan kilpailueduistamme. Globaalit markkinat ovat armottomat. Markkinat päättävät, keneltä mitäkin ostetaan, milloin ja mihin hintaan. Toisaalta myyjä saa päättää, onko hän valmis siihen hintaan ja niillä ehtoilla myymään. Syntyy vapaaehtoista kauppaa vapaassa markkinataloudessa.

Markkinataloudella on uskomaton voima. Se perustuu vapauteen ja vapaaehtoisuuteen – keskeisimpiin arvoistamme. Yleensä yritys säännellä taloutta on johtanut vääristymiin, vähentänyt vapautta ja johtanut uskomattomaan luovuuteen sen suhteen, miten sääntelyä voitaisiin kiertää. Silloin syntyy harvojen valtaa, vääristymiä ja valehtelua.

Miksi sitten olemme niin huolissamme markkinatalouden voimasta? Sehän mahdollistaa meille oikeuden tehdä valintoja. Valintojen tekeminen on taas juuri se, joka tekee ihmisestä ylivertaisen. Teemme onnistuneita ja epäonnistuneita valintoja. Valintojen tekeminen vaatii meiltä perehtymistä, tiedon hankkimista, työn tekemistä – voimme onnistua valinnoissamme tai epäonnistua. Olemme valinnoistamme itse vastuussa. Se on myös perimmäinen vapauteemme liittyvä mahdollisuus, joka meille on annettu. Miksi siis haluaisimme siitä luopua ja antaa vapautemme pois yhteiskunnalle, joka tekee valintoja puolestamme? Ovatko ne parempia valintoja? Turvallisempia? Helpompia? Kenelle?

Yrittäjyys perustuu vapauteen tehdä omia valintoja ja päätöksiä, kantaen niistä vastuun niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäjyys perustuu riskinottoon, jota valinnat edustavat. Voimme valita, kuinka paljon olemme valmiita ottamaan riskiä. Kansakuntana haluamme tehdä omat valintamme. Haluamme päättää, millä hiekkalaatikolla olemme mukana ja millä emme, mihin keskusteluihin osallistumme ja mihin emme. Mutta olemmeko valmiita sittenkään siihen vastuunkantoon, joka valinnoistamme seuraa?

Kansalaisina ymmärrämme myös sen, että kaikki laumaamme kuuluvat eivät aina pysty tekemään itsenäisiä valintoja. Monet tarvitsevat apua ja tukea. Se on toinen osa ihmisyyttämme – olemme valmiita huolehtimaan toisistamme silloin, kun on hätä ja toisella on tarve. Meidät on luotu tuntemaan ja kokemaan. Olemme valmiita maksamaan veroja, jotta voimme turvata heikoimpien mahdollisuudet hyvään elämään ja varmistaa tulevien sukupolvien koulutuksen sekä vanhempiemme ansaitun hoidon ja turvallisuuden. Maksamalla veroja huolehdimme hyvinvointiyhteiskunnastamme.

Mutta liittyykö siihen kuitenkaan riittävä valinnan vapaus? Pitäisikö myös julkisten palveluiden perustua valintoihin ja vapauteen? Emmekö usko, että ne lainalaisuudet, jotka tuovat menestystä yrittäjyyteen, elinkeinoelämään ja sosiaalisen kanssakäymiseen, voisivat päteä myös silloin, kun puhumme julkisen sektorin palveluista? Tulisiko meidän toimia kuten globaalissa kaupankäynnissä?

Ilmapiiri yhteiskunnassa ei muutu nopeasti, mutta se saattaa muuttua yllättäen. Nyt on aika tehdä valintoja; rohkeita, itsenäisiä ja vastuullisia valintoja. Suuret muutokset yhteiskunnassa, kuten teollinen vallankumous, ovat olleet mahdollisia siksi, että arvopohjassa ja tavallisen ihmisen mielessä on tapahtunut muutos suhtautumisessa ja ajattelussa.

Markkinatalous – vai uskallammeko sanoa: kapitalismi – on taannut meille yhteiskunnallista moraalia. Vapaaehtoinen kauppa voi perustua vain rehellisyyteen ja luottamukseen. Muutos taloudessa on enemmän kuin luulemmekaan kiinni siitä, mihin ihmiset uskovat. Nyt on tärkeää, että saamme kasvatettua luottamusta sen kaikissa muodoissa ja että uskallamme luottaa markkinatalouteen ja sen mukanaan tuomaan vapauteen tehdä valintoja. Silloin synnytämme sen plussummapelin, jota nyt niin kipeästi tarvitsemme.