Valtiovarainministeriön suuri sote-huijaus

Eilen julkistettiin valtiovarainministeriön taustamuistio sote-uudistuksen kustannusvaikutuksista. Muistion tehtävä oli perustella valtiovarainvaliokunnalle, että hallituksen ehdottama sote-uudistus toteuttaisi uudistukselle asetetut säästötavoitteet. 

Tunnetusti sote-uudistuksen tavoitteeksi asetettiin kolmen miljardin säästöt. Tarkalleen ottaen tavoite on, että kustannukset nousevat hitaammin kuin ne nousisivat ilman uudistusta. Hitaamman kustannusten nousuvauhdin ansiosta kustannustason pitäisi olla vuonna 2029 kolme miljardia alhaisemmat kuin ne muuten olisivat. 

Valtiovarainministeriön muistion tulisi siis vastata kysymykseen miten tuo kolmen miljardin kustannussäästö sote-uudistuksessa saavutetaan. Lyhyt vastaus on: ei saavuteta. Valtiovarainministeriön esittämä arvio 4,6 miljardin kustannussäästöistä on muistion perusteella pelkkä tarkoitushakuinen arvaus. 

Valtiovarainministeriön muistion mukaan säästöjä syntyy kahdella tapaa. “Sote-järjestäminen ja palveluintegraation” odotetaan tuovan 0,6 miljardin säästöt ja “tiedon ja teknologian käytön” odotetaan tuovan 4 miljardin euron säästöt. Valitetattavasti muistion lukijalle ei jää epäselväksi että luvut ovat tuulesta temmattuja. 

Tiedon ja teknologian käytön myötä tulevat kustannussäästöt

Tiedon ja teknologian neljän miljardin euron säästöjä on kuvattu kahden A4-sivun verran. Sinänsä tiivis ilmaisu on suositeltavaa ja lyhyelläkin kirjelmällä on mahdollista esittää vakuuttava argumentti vaikeastikin aiheesta. Tämä yleensä vaatii vahvaa nojaamista ulkopuolisiin lähteisiin. VM:n arviolle 4 miljardin säästöistä esitetään 4 ulkopuolista lähdettä. Ne ovat 

• Kuntatyönantaja-lehdessä julkaistu Pentti Itkosen haastattelu
• 13-sivuinen PowerPoint-esitys otsikolla “Toimintakulttuurin muutoksen jalkauttaminen”
• European Commission (2016), Fiscal Sustainability Report. European Economy January 2016
• International Longevity Centre (2017), Towards affordable healthcare: Why effective innovation is key

Ohitetaan hetkekesi se tosiasia, että sote-johtajan Kuntatyönantaja-lehden toimittajalle antamaa haastattelua ei voida pitää millään tapaa vakavasti otettavana lähdeaineistona Suomen historian suurimman sote-uudistuksen kustannusvaikutusarviolle, ja tarkastella mitä haastattelussa on sanottu ja mitä siitä on käytetty kustannusvaikutusarviossa. 

Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen haastattelusta muistioon pomittu seuraavat kohdat:

• Jo viiden vuoden päästä koti on turvallisin asuinpaikka vanhukselle.
• Myös palvelut pystytään järjestämään uudella tavalla.
• Olennaista on keskittyä kuntoutukseen ja siihenkin digiteknologia tuo aivan uusia mahdollisuuksia. -Vanhusten määrä lisääntyy, mutta se ennustus, että siinä samassa lisääntyisi myös henkilökunnan määrä, ei pidä paikkansa. Digitalisaation mahdollistamat etäkäynnit ja kuntouksen kehittyminen tulevat vähentä- mään hoitajien tarvetta.
• Yksi lähihoitaja pystyy tekemään aamuvuorossa ainakin 20 ja iltavuorossa yli 40 virtuaalikäyntiä. Virtuaali- käynneillä voidaan vähentää fyysisten käyntien määrää erityisesti, jos työote on kuntouttava. ‘

Yhteistä näille neljälle kohdalle on se, että mikään niistä ei liity hallituksen esittämään sote-uudistukseen. Kaikki seikat ovat teknologian kehityksen tuomia mahdollisuuksia, jotka ovat yhtä hyvin käytettävissä nykyisessä sote-järjestelmässä tai missä tahansa muussa mahdollisessa sote-järjestelmässä.

Toisena lähteenä on mainittu saman Eksoten toimitusjohta Itkosen PowerPoint-esitys. Esityksellä on mittaa 13-sivua, joista osa on vielä varattu kuvituskuville kuten tämä.

Luottamus on ehkä tärkeintä mutta aavistuksen ironisesti esitelmän käyttö säästöarvion yhtenä päälähteenä ei lisää luottamusta. On sanomatta selvää että tämäkään esitys ei täytä minkään vakavasti otettavan lähdeaineiston kriteerejä, mutta katsotaan sitä silti.

Koko esityksessä ei puhuta sanallakaan tietojärjestelmistä tai kustannussäästöistä. Sen sijaan siinä puhutaan mm. asiakaskeskeisyydestä tänään ja huomenna, organisaation arvoista, visiosta, luottamuksesta ja samaan suuntaan soutamisesta. Varmasti tärkeitä asioita sinänsä, mutta en ymmärrä miten niiden pohjalta valtionvarainministeriö pystyy vakavissaan esittämään neljän miljardin euron säästöjä. Tämä naurattaisi jos ei pelottaisi. 

Kolmas lähde on Euroopan komission raportti, joka täyttää normaalit vaatimukset mitä kustannusvaikutusarvion lähteelle voi asettaa. Valitettavasti sinänsä hyvä raportti käsittelee ikääntymisen aiheuttamaa kustannusnousua ja sitä käytetäänkin muistiossa ainoastaan perustelemaan säästöjen tarpeellisuutta. Tästä ei edes yritetä hakea tukea muistion esittämille säästöille. 

Neljäs lähde on ainoa millä on mitään tekemistä kustannussäätöjen kanssa. Muistion mukaan sen perusteella olisi kuitenkin mahdollista odottaa terveydenhuollon innovaatioiden tuovan vain 2 miljardin euron tehostamis-mahdollisuuden. Tässä törmätään kahteen ongelmaan. Ensiksi nämä eivät taaskaan liity mitenkään hallituksen esittämään sote-uudistukseen. Samat innovaatiot olisivat käytettävissä missä tahansa muussakin sote-järjestelmässä. Toiseksi muistiossa esitetyn lähteen pohjalta tehdyn mutkat suoriksi-tyyppisen arvion mukaan säästöt olisivat noin kaksi miljardia. Eli puolet siitä mitä muistio lopulta päätyy esittämän. 

Luokattoman huonosta lähdeaineistojen käytöstä huolimatta on toki mahdollista argumentoida vakuuttavasti säästöjen puolesta analyyttisesti ja loogisesti. Tähänkään VM:n muistio ei valitettavasti pysty. Muistion ainoa argumentti sote-uudistuksen myötä syntyvien kustannussäästöjen puolesta on, että 18 maakuntaa pystyy paremmin tehokkaammin hyödyntämään uusia tietojärjestelmiä kuin nykyiset palvelun järjestäjät.

Oletukseksi on otettu että ICT-järjestelmät pitää uusia joka tapauksessa “sote-uudistuksesta riippumatta” ja siksi “sote-uudistus ei itsessään aiheuta lisää ICT-investointikustannuksia”. Samalla todetaan että jos ICT-järjestelmät uusitaan ilman sote-uudistusta “ICT:n mahdollistama toimintatavan muutos ja tuottavuushyöty jäävät helposti toteutumatta”. Voidaan puhua jo lukijan tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta, kun jätetään investointien kustannukset huomioimatta ja lasketaan vain niiden tuomat hyödyt. On täysin epärealistista olettaa että nykyiset järjestäjät eivät saa mitään kustannushyötyjä ICT-järjestelmien uusimisesta ja maakunnat taas saavat neljän miljardin edestä. Jos valtionvarainministeriöllä on aito usko että näin on, niin heidän tulisi perustella tätä enemmän kuin kahden lauseen verran.

Toisaalta on jo olemassa näyttöä, että edellä mainitut oletukset eivät pidä paikkansa. On olemassa riski että esimerkiksi Uudellemaalla sadoilla miljoonilla hankittu Apotti-järjestelmä saattaa jäädä joiltain osilta käyttökelvottomaksi. Väite että ICT-järjestelmät pitää uusia uudistuksesta riippumatta ei ainakaan päde juuri hankittuun Apottiin, jota ei ole vielä saatu edes käyttöön mutta jonka hankintaa tuskin on mahdollista enää perua. Apottia ei ole tarkoitus korvata vuosikymmeniin ja siitä saataisiin suurin hyöty ilman sote-uudistusta.

On täysin käsittämätöntä että valtiovarainministeriö on valmis esittämään että 4 miljardin kustannussäästöt olisivat saavutettavissa näin heppoisen ”analyysin” perusteella. Suomen historia suurinta sote-uudistusta ei pitäisi puolustaa hatusta vedetyillä luvuilla.