Kriitikot naureskelevat usein, että vasemmistolaisten mielestä kaikki on ilmaista. Olen aina pitänyt tätä turhana liioitteluna. Tänään vasemmistoliiton pormestariehdokas Paavo Arhinmäki kävi kuitenkin Twitterissä siinä määrin hämmästyttävää keskustelua, että saatan joutua muuttamaan mielipiteeni.
Arhinmäki väitti, ettei kaupungin kohtuuhintaisissa vuokra-asunnoissa asuvia tueta ollenkaan. Hänen mukaansa asukkaiden maksamat vuokrat nimittäin kattavat asunnon ”lainat ja hoitokulut”. Arhinmäelle huomautettiin, että aina kun asuntoja vuokrataan markkinavuokraa alemmalla vuokralla, tähän sisältyy automaattisesti tukea.
On selvää, että asukas saa tukea. Hän pääsee asumaan halvemmalla kuin jos joutuisi maksamaan markkinavuokran. Asuntoihin on jonoa, koska niissä asuminen on edullista asukkaalle. Pienellä ajattelulla on yhtä selvää että asukkaan saama tuki tulee muilta kaupunkilaisilta. Nämä menettävät sen tulon, jonka asunnosta saisi vuokraamalla sen markkinahintaan.
Arhinmäelle selostettiin että asiat ovat näin. Suomeksi sanottuna hänelle todettiin, että kun kaupunki antaa tavaraa alennuksella se on aivan sama kuin kaupunki antaisi rahaa. Jos ihmisten vuokra-asumisen hintaa voidaan alentaa ilman että kukaan maksaa, on keksitty ikiliikkuja. Jos lukijaa vielä epäilyttää, niin asia on selitetty perinpohjaisesti täällä.
Arhinmäki ei tyytynyt tähän, vaan vastasi että menetetyt tuotot ovat ”teoreettisia”. Hän toisti, että asukkaiden maksama vuokra kattaa ”hoitokulut ja lainat”. Sen jälkeen hän vielä totesi, että vuokralaiset itse asiassa kartuttavat kaupungin omaisuutta kun maksavat kaupungin omistamien talojen pääomakulut.
Twiitit ovat tässä:
Kerrataan vielä mitä Arhinmäki siis väittää. Hän sanoo, että kaupungin omistamien kiinteistöjen vuokraaminen alle markkinahinnan ei ole vuokralaisen tukemista. Siihen liittyy korkeintaan ”teoreettisia” kustannuksia. Itse asiassa kaupungin omaisuus karttuu, kun se vuokraa kiinteistöjä alihintaan.
Ehdotan tämän vuoksi Arhinmäelle sopimusta, jos hänestä tulee Helsingin pormestari (tämä lienee kylläkin aika epätodennäköistä). Helsingin kaupungilla on hieno kiinteistö Kauppatorin varrella, kaupungintalo. Sovitaan, että kaupunki vuokraa sen minulle omakustannushintaan. Lupaan maksaa vuokran, joka kattaa kaikki kiinteistön juoksevat kulut, mahdolliset lainat ja lisäksi päälle jää vähän ekstraa.
Jos kaupungin omistamien kiinteistön vuokraaminen alle markkinahinnan ei kerran ole vuokralaisen tukemista, ei se ole sitä tässäkään tapauksessa. Sopimukseen liittyy korkeintaan ”teoreettisia” menoja. Kaupunkihan itse asiassa rikastuu, kun se kartuttaa omaisuuttaan maksamillani vuokrilla. Kun kaupunki kerran vaurastuu, eikä ainakaan köyhdy, se voi hankkia yhtä hyvät toimitilat muualta ja rahaa jää vielä yli kaikkeen hyödylliseen kunnalliseen toimintaan.
Minä perustan kaupungintaloon hotellin, josta saamillani tuloilla tietysti rikastun. Saamani vauraus on toki vain teoreettista, Olen kuitenkin sen verran köyhä että minulle kelpaa teoreettinenkin varallisuus.
Hotellin lisäksi perustan entiseen kaupungintaloon kiinteistösijoitusyhtiön, taas yhteistyössä pormestari Arhinmäen kanssa. Ideana on se, että kaupunki rakentaa Helsinkiin asuintaloja, jotka minä sitten vuokraan kaupungilta. Maksan kaupungille saman verran vuokraa kuin asunnoista saisi, jos ne vuokrattaisiin alle markkinahintaan kaupungin vuokra-asuntoina.
On tärkeä huomata, että tähän ei sisälly mitään tukea minulle, eikä kaupunki menetä kuin korkeintaan teoreettisia tuloja. Itse asiassa kaupungin varallisuus karttuu, koska maksamani vuokra kattaa kaupungin laina- ja ylläpitokulut.
Minä tietenkin vuokraan asunnot eteenpäin markkinahintaan, ja saan siitä itselleni lisää omaisuuksia. Mutta toki nämäkin rikkauteni ovat vain teoreettisia.
Miltä kuulostaa, Paavo? Pannaanko nimet paperiin?
J.K. Mieltäni jäi vaivaamaan, ettei tätä kirjoitusta tulkita pelkäksi kiusanteoksi. Sitä se ei ole. Asia on tärkeä, sillä järkevä kunnallinen päätöksenteko on mahdotonta, elleivät politiikkavaihtoehtojen kustannukset ja hyödyt ole tiedossa.
Kohtuuhintaisen asumisen tulonsiirtoluonteen ymmärtäminen on myös välttämätöntä, jotta voi käsittää miksi se on huono ajatus. Se on tulonsiirto, jonka kohdistuminen on epätasavertaista ja satunnaista. Sen saavat vain ne, joita onnistaa kunnallisen vuokra-asunnon saannissa. Kunnallisten tulonsiirtojen pitäisi olla sellaisia, että kaikki samanlaiset ihmiset ovat oikeutettuja samoihin tulonsiirtoihin.
Lisätty 18.3.2017 klo 21.29 Keski-Euroopan aikaa.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
19 kommenttia artikkeliin Pormestari Arhinmäen asuntoikiliikkuja
Runsaasti vuokra-asuntojen peruskorjaushankkeita rakennuttaneena komppaan kyllä tätä Paavon esille tuomaa omakustannusasiaa. Lähtökohtana on että vuokra sisältää kaikki pääoma- ja hoitokulut mukaan lukien poistot sekä sellaisen pienehkön katteen, joka antaa kiinteistöyhtiölle pelivaraa sekä käyttöpääoman muodossa että uusien hankkeiden käynnistämistä varten. Perusperiaatteena on, että kaupunki ei joudu rahoittamaan omistamaansa vuokrataloyhtiötä.
Asialla on asunto- ja kuntapoliittinen tausta eli aikanaan tavoitteena on ollut, että kunta ei joutuisi tukemaan asukkkaita asumistuella tai muulla tukimuodolla, vaan asukkaat maksaisivat kohtuullisen vuokran omilla ansioillaan tai eläkkeillään. Tilannehan on tietysti nykyään siinä mielessä muuttunut, että asumistuella on nyt suuri merkitys, mutta asumistuki ei katso vuokranantajan yhtiömuotoa tai omistustaustaa.
On totta että vuokraamalla asunnot kovemmalla hinnalla saisi kaupunki enemmän tuottoa, mutta kyse on poliittisesta päätöksestä. Vaikea sitäkään on perustella, jos vuokria nostetaan merkittävästi ja sen jälkeen joudutaankin asiaa kompensoimaan esim. toimeentulotuella tai jollain kokonaan uudella tukimuodolla.
Kannattavuuden nimissä olisi hyvinkin kannattavaa työntää vähävaraiset, pienituloiset, eläkeläiset, sairaat, syrjäytyneet yms. vaikka Vantaalle ja muuttaa nuo vuokratalot tai niiden tontit vauraamman kansanosan tarpeita palveleviksi, mutta kuka on se rohkea poliitikko, joka lähtee tälle tielle. Siinä voi media iskeä fasismikortin pöytään hyvinkin nopeasti, ja ihan syystä.
Eli tässä on hyvä erottaa mikä on tällä hetkellä totta ja mikä taas on enempi teoreettis-filosofista keskustelua mahdollisista tulevista linjauksista tai niiden tarpeesta.
Ville
Onko sinusta järkevää perustella esimerkiksi vanhustenhoitoaa sillä, että vaahukset tuottavaat paljon verotulojaa ja kunta itseasiassa tienaa paanostamalla mahdollisimman paljon vanhustenhoitoon? Tai kannattaako vanhalla corollalla ajelevan perustella uuden bemarin ostoa alentuneilla polttoainekustannuksilla?
”Kannattavuuden nimissä olisi hyvinkin kannattavaa työntää vähävaraise””
Tämähän on ihan eri asia kuin väittää, ettei vuokra-asunnossa asujia tueta.
Jos haluaa tukea köyhiä, niin kai sille tuelle on paremmatkin perustelut kuin ”ei tämä ole mikän tuki”?
Tarkkaan ottaen en ottanut kantaa tuohon asiaan vuokrahintojen suuruuden suhteen ehkä myöskään ottanut kantaa siihen, onko kyseessä tuki vai ei, kerroin vain miten tuo tilanne oikeasti tällä hetkellä on numeroiden valossa. Puheenvuorossani on kerrottu eräitä taustoja siihen, miksi tilanne on nyt se mikä se on.
Vertailu vanhustenhoitoon on sama kuin kysyisi onko kyse tuesta, jos vuokratalon rakennuttajataho haluaisi esim. 7-8% tuottoa, mutta joku toinen rakennuttaja tekisin taloja 3-4 % tuottotavoitteella. Onko tuo muutaman prosenttiyksikön erotus tukea vuokralaisille vai ei? Minun mielestäni koko tuollaisen kysymyksen asettelu on pielessä, eli tuohon ei voi vastata.
Tyhmyyden teeskentely onnistuu sitä paremmin, mitä tyhmempi on.
Pursiainen ja Arhinmäki puhuvat mielestäni eri asiasta. Tämä tarina hyötyisi kovasti kuvasta, mutta en nyt viitsinyt pohtia miten … . Vuokra on asunnon hinta. Vapaaehtoisessa vaihdannassa hinta voi asettua mihin tahansa kahden ääripään välillä: Myyjän kannalta alin hinta on se taso, joka kattaa myyjän kustannukset (tämä pitäisi kuvata tarkemmin opportunity cost käsitteeen avulla, mutta …). Ostajan kannalta ylin hinta ostajan ”willingness-to-pay”, ja tämä sitten määräytyy tosiaan kyvyn ja halun perusteella. Molemmat osapuolet suostuvat käymään kauppaa hinnalla, joka osuu tälle välille, mutta kumpikin tietysti haluaisi hinnan asettuvan itselleen edullisesti, eli myyjä lähelle ostajan WTP ja ostaja lähelle myyjän kustannusta. se, mihin hinta asettuu, määräytyy ostajan ja myyjän neuvotteluasemien perusteella. Markkinahinta on yksi kuvatulle janalle osuva hintataso. Arhinmäen hinta on myyjän kustannusta hieman korkeampi hinta, mutta alempi kuin markkinahinta. Jos myyjä suostuu luopumaan osasta mahdollista voittoaan, syntyy Pursiaisen kuvaamia mahdollisuuksia arbitraasiin. Jos taas myyjä saa markkinahinnan, mutta ostaja ei maksa, jonkun täytyy rahoittaa erotus, asuntomarkkinoilla tyypillisesti veronmaksaja tulonsiirtona.
Minustakin näyttää siltä, että yllä olevassa keskustelussa puhutaan nyt osin eri asioista. A puhui ilmeisesti vuokratason määritysperusteista ARA-asunnoissa, kun taas toinen puhui siitä, mitä niihin omakustannuksiin sisältyy tonttikustannusten osalta. Toinen puhui siitä, että tonteista peritty kustannus alittaa markkinahinnan, ja toinen puhui siitä, että vuokrat perustuvat omakustannuksiin, ja sisältävät siihen nähden vain tietyn suuruisen katteen. Osassa kunnista tuki toteutetaan niin, että kunnan vuokra-asunnoista ei peritä juurikaan katetta, ja tonteista peritään vuokra-asuntoyhtiöltä markkinahinta. Jos vuokra-asuntofirma tarvitsee lisää rahaa, sitä pääomitetaan tarvittaessa. Helsingissä tuki toteutetaan niin, että vuokra-asuntoyhtiö kerää vuosittain voittoa, jotta pääomat kasvaa, eikä kaupungin tarvitse antaa erikseen rahoitusta uusiin investointeihin (kuitenkin hoitaen asia kirjanpidollisesti niin, ettei yhteisöveroa valtiolle jouduta juurikaan maksamaan), ja tontit annetaan alle markkinahinnan.
Huonosti perusteltua puppua. Ei markkinahinta ole mikään absoluuttinen oikea hinta. Hinnat vaihtelevat. Toinen myy (tai vuokraa) halvemmalla, toinen kalliimmalla. Jos hinta kattaa kustannukset, ei se ole edes polkumyyntiä. Se, että toisella palveluntarjoajalla on enemmän ilmaa hinnoissa (tai huonompi kustannusrakenne, mitä tässä tapauksessa kyllä epäilen) ei tarkoita, että toinen ”tukee” ostajaosapuolta halvemmilla hinnoilla.
Markkinahinta EI ole absoluuttinen mutta puhutaan yksiöstä Stadissa alle 600e et saa mitään ja 1000e
on sitten se ääriraja näin päädymme siihen että 750e on lähes absoluuttinen oikea hinta + – 50e.
Tällä samalla logiikalla voi laskea kaikille julkisille rakennuksille ja puistoille vaihtoehtoisen ”markkinahinnan” joka verran subvetoidaan ao toimintoja. Julkistenrakennusten ja -tonttien luovutuksessa onkin siirrytty perimään hallintokunnilta laskennallista omakustannusvuokraa, jotta kulurakenne tulisi ilmi. Aliksi käyttäjille budjetoitiin tarkoitukseen tarvittavat rahat. Jos toimitaa tehostetaan, hyötyy ao hallintokunta. Sama juttu on kaupungin vuokra-asunnoissa. Ne ovat eräänlainen asuntososiaalinen palvelu, joka toimii omakustannushintaan. Onhan tälläkin toiminnalla vaihtoehtoinen markkinahinta, mutta se on vsin itresantti kuriositeetti. Ongelma on vain se, ettei näitä asuntoja ole riittävästi. Koulu- , päiväkoti- ja sairaalatiloja yleensä on riittävästi tarpeeseen verrattuna. Näilläkin aloilla on myös yksityistä toimintaa. Kannatan kaupungin vuokra-asuntojen ja koulujen, sairaaloiden sekä päiväkotien rakentamista ja ylläpitämistä. En kuitenkaa vastusta yksityistä asuntotuotantoa enkä yksityisiä palveluita, kunhan ne toimivat sovittujen sääntöjen mukaan. Erityisesti kannatan omatoimista ryhmärakennuttamista ja Hitas-tuotantoa. Näitäkin on vain aivsn liian vähän tarpeeseen verrattuna
Laskennallisella omakustannusvuokralla on se tärkeä merkitys, että johonkin kertyisi rahastoa kiinteistön uudelleenrakentamiseksi siinä vaiheessa kun sen tekninen käyttöikä on täynnä. Samalla tällä kannustettaisiin suunnittelemaan sellaisia kiinteistöjä, joiden käyttöikä on pitkä.
Ongelma on kuitenkin siinä, että tällainen fasiliteetinhallinta on aika monitahoinen prosessi. Vaikka hallintokunta löytäisi jostain halvemmalla parempikuntoiset ja käytännöllisemmät toimitilat, kiinteistön omistaja ei välttämättä halua tämän muuttavan pois koska huonoille ja kalliille tiloille ei markkinoilla löydy uutta käyttäjää. Se on vähän niinkuin markkinoiden idea. Kun julkisella sektorilla on krooninen ongelma kiinteistöjensä korjausvelan ja yleisen hallinnoinnin kanssa, ammattimaiseen kiinteistö-omistamiseen liittyvät käytännöt eivät synny yhdessä yössä. Toki markkinamekanismit ovat kaukana myös hallintokunnan puolella: se ei esimerkiksi itse välttämättä saa minkäänlaista hyötyä siitä, että sen vuokramenot alenevat.
Oma sivujuonteensa keskustelussa julkisen rakentamisen käytännöistä tuli juuri Roti2017 -julkaisusta. Sen mukaan kosteus- ja homevaurioita esiintyy hoitolaitoksista 20-26%:ssa kun taas pääosin yksityisesti rakennetuissa toimistotaloissa home- ja kosteusvaurioita on vain 2,5-5%:ssa rakennuskannasta. Jotenkin julkinen sektori tilaajana vaan onnistuu sössimään rakennushankkeet niin että sutta syntyy yli kymmenkertainen määrä yksityiseen sektoriin verrattuna. Perinteisesti on syytetty rakennusliikkeiden ja rakentajien huonoa ammattitaitoa, mutta on toki kumma että ammattitaito riippuu siitä millaisen tilaajan kohdetta rakennetaan.
Tällä samalla logiikalla voi laskea kaikille julkisille rakennuksille ja puistoille vaihtoehtoisen ”markkinahinnan” joka verran subvetoidaan ao toimintoja.
Aivan juuri näin. Sen verran ne puistot maksaa. Ja saman verran maksaa naapurini piha, jossa on yhden espoolaisen (merenrantatontin) verran menetettyä tuottoa jonka hän vaintykkää pitää nurtsina.
Ainoa minkä Heikki jättää huomioimatta, joko yksinkertaistaessaan tai ymmärtämättömyyttään, on se että tätä yhtä markkinahintaa ei ihan niin yksiselitteisesti ole olemassa. Esim. minun uuden vuokra kaksioni vuokra ei olisi nykyisellä tasolla jos vuokralaiseni ei saisi asumistukea. Laitettiin tosin sähköt ja vedet sisältymään vuokraan jotta tuen osuus on suurempi. Molemmat voittaa. Vuokrat, kuten myös asuntojen hinnat, saataisiin laskemaan jos lopetettaisiin asumistuki. Tai ainakin asetettaisiin se samaksi koko maassa, jolloin ne jotka eivät itse kykene vuokraansa maksamaan joutuisivat muuttamaan vaikka Lieksaan elemään niillä yhteiskunnan varoilla. Tässä muuten on sellainen aika merkittävä PK seudun tukkainen, joka kaikkien muun maan tukemista karsastavien olisi hyvä muistaa.
”Mieltäni jäi vaivaamaan, ettei tätä kirjoitusta tulkita pelkäksi kiusanteoksi. Sitä se ei ole. Asia on tärkeä, sillä järkevä kunnallinen päätöksenteko on mahdotonta, elleivät politiikkavaihtoehtojen kustannukset ja hyödyt ole tiedossa.”
Anteeksi nyt vain, mutta niin kauan kuin tämä sirkuksesi jää perustelematta, on tätä mahdotonta tulkita muuna kuin kiusaamisena. Sinulta on kerran esimerkiksi pyydetty vastausta kysymykseen: ”Mitä hyötyä on alkoholista?” ja se vastaus on jäänyt saamatta. Toinen tapa muotoilla asiaa: miksi kuunnella esimerkiksi sinua kun tuolla löytyy läjäpäin kreationistejakin joita kuunnella? Toisin kuten sinä, niin nämä kreationistit ovat valmiita tekemään muutakin kuin kertomaan meille maallikoille miten asioiden tulisi olla.
Halvasta asumisesta hyötyy ainoastaan työnantaja koska ei tarvitse maksaa lisää liksaa.Arhinmäki siis tukee työnantajia joka on jännä piirre vasemmistolaisella.
On mielenkiintoista, että kun puhe on asumisesta, näkevät jotkut julkisten vuokra-asuntojen omakustanteiset vuokrat ”subventoituina” tai ”tuettuina”, koska ne ovat markkinavuokria alempana.
Jos kerran ”markkinahinnat” ovat näin pyhä asia, pitäisikö niitä soveltaa myös muille talouden aloille? ”Tukeeko” esimerkiksi Lidl asiakkaitaan, kun sillä on alemmat hinnat kuin S-ryhmällä tai K-kaupalla?
Tai voiko työmarkkinoilla ajatella, että alle suomalaisen ammattimiehen palkkatason työskentelevät rakennusmiehet ”tukevat” työnantajiaan markkinoita alemmalla hintatasolla? Tämähän olisi kannatettava idea ja ratkaisisi monta työmarkkinoiden ongelmaa.
Vai onko tässä kaikessa kyse vain siitä, että hinnalla kilpaileminen ja markkinakuri kuuluu vain pienituloisille?
Vapailla markkinoilla vuokrat nousevat ylimmälle mahdolliselle tasolleen ja sen jälkeen vuokratuloja ei vaaranneta lisäämällä tarjontaa. Säätelemättömät markkinat siis pyrkivät monopoliin, joka maksimoi voitot.
Kannattaa hieman kerrata peliteorian perusteita, jos luulet kolluusion olevan kestävä tasapaino kuvailemassasi markkinatilanteessa.
Yhdyskunta rakennetta pitää tiivistää koko suomessa. Minusta ei kuitenkaan Helsigisssä, koska vapaata rakennusmaata on Uudellamaalla paljon enemmän ja paljon halvempaa. Helsinki on ollut hyvin toimeen tulevien asuinpaikka ja sellaisena sen pitää pysyä. Kaikkien Helsingissä työssä käyvien ei tarvitse asua Helsingissä. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä pitää kehittää ympäristökuntia huomioiden, jotta voimme saada kohtuu hintaisia asuntoja, sekä osaavia ihmisiä tuottamaan yhteiskunnalle hyvää.
”Minusta ei kuitenkaan Helsigisssä, koska vapaata rakennusmaata on Uudellamaalla paljon enemmän ja paljon halvempaa.”
Muualla Uudellamaalla on halvempaa rakennusmaata. Halvempi tarkoittaa sitä, että sille ei ole kysyntää. Asunnot kannattaa aina rakentaa sinne, missä niille on eniten kysyntää. Muussa tapauksessa kannattaisi rakentaa Helsingin uudet asunnot suoraan vaikka Suomussalmelle, siellä kun vasta halpaa onkin.