Liberan tuore analyysi ”Työttömyysdevalvaatio – Suomi tienhaarassa” lukee Suomelle varsinaiset madonluvut: Käytännön vaihtoehdot ovat ulkoinen devalvaatio tai massatyöttömyys, jonka rinnalla 90-luvun laman pahimmat muistot kalpenevat.
Suomen ottaessa euron käyttöön oletettiin, että erot euromaiden työn kustannuksissa suhteessa tuotettuun arvoon, eli kustannuskilpailukyvyssä kuroutuisivat umpeen työvoiman ja tuotteiden vapaan liikkuvuuden myötä. Työttömyysdevalvaatio-analyysi osoittaa, että näin ei kuitenkaan käynyt.
Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt koko 2000-luvun suhteessa Saksaan. Tällä hetkellä muutos on jo yli kaksikymmentä prosenttia saksalaisten eduksi. Valtion elvytystoimet ovat osaltaan vain pahentaneet tilannetta, sillä niillä luotiin työtä, joka ei syntynyt markkinaehtoisesti.
Kustannuskilpailukykyä voi parantaa vain laskemalla työn hintaa tai nostamalla tuottavuutta.
”Palkkojen ja työvoimakustannuksien leikkaaminen ei ole realistista. Tuottavuuden kasvua voidaan nopeuttaa lisäämällä riskinoton kannustimia, mutta kustannuskilpailukyvyn riittävän nopea parantaminen tuottavuuden keinoin on käytännössä mahdotonta”, toteaa Liberan tutkimusjohtaja Anders Ekholm.
Kun tuottavuus ei kasva eikä työn hinta laske, työttömyys lisääntyy kilpailukyvyttömien tuotteiden ja palvelujen kysynnän hiipuessa. Ekholm kutsuu ilmiötä työttömyysdevalvaatioksi. Käytännössä Suomi nääntyy kilpailukykyisemmäksi.
”Irlannissa nähtiin noin kahdenkymmenen prosentin työttömyysdevalvaatio, jossa työttömyys nousi jopa viiteentoista prosenttiin. Suomen työmarkkinat lienevät Irlantia jäykemmät, mistä syystä työttömyys täällä noussee vastaavasti korkeammaksi, ennen kuin talous alkaa taas vetämään”, Ekholm sanoo.
Analyysin mukaan ainoa vaihtoehto työttömyysdevalvaatiolle on ulkoinen devalvaatio, jossa joko euron arvoa heikennetään Euroopan keskuspankin toimesta tai Suomi palaa vapaasti kelluvaan kansalliseen valuuttaan.
