Jos taloustiede on todellakin ”tiede”, miksi se uhmaa tarkkuutta, varmuutta ja suhteellista yksimielisyyttä, jotka pätevät niin moniin muihin tieteisiin – esimerkiksi fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan?

Jos taloustiedettä ja ihmisen toimintaa säätelevät lait ovat olemassa ja muuttumattomia, mikseivät taloustieteilijät pääse yksimielisyyteen todella tärkeissä asioissa? Taloustieteilijä A kampanjoi verovähennysten puolesta kun taas taloustieteilijä B ehdottaa verojen lisäämistä. Taloustieteilijä C vaatii tullisuojaa, mutta taloustieteilijä D haluaa vapaata kauppaa. Eräs taloustieteilijä puhuu sosialisoinnin puolesta, ja tätä puolestaan vastustaa toinen, joka puolustaa markkinataloutta. Ainoa asia, josta kaikki taloustieteilijät ovat samaa mieltä, on se, että he ovat eri mieltä.

Kyynikko ehkä katsoessaan tätä taloustieteen Baabelin tornia tuomitsee kaiken taloustieteellisen tutkimuksen. Tämä olisi kuitenkin epäreilua niitä monia totuuksia kohtaan, jotka hallitsevat ihmisten välistä vuorovaikutusta markkinoilla. Lisäksi tällainen näkemys edustaa ns. ”pakoilua”. Se ei tarjoa mitään uskottavaa selitystä tälle sekaannukselle, eikä millään tavoin ohjaa oikean ja väärän erottelussa.

Taloustieteilijöiden ”hulluudessa” on kuitenkin myös järkeä. Eroavaisuudet heidän ajattelussaan ovat selitettävissä. Mistä aloittaisimmekaan?

(lisää..)